Lakko. Tukilakko. Mielenilmaus. Työnseisaus. Poliittinen lakko. Aiheita, jotka kuumentavat tunteita ja vaikuttavat meidän kaikkien elämään.
Kun työtaistelu on meneillään niin otsikot huutavat, kuinka kamalaa lakkoilu on, kansantalous tuhoutuu ja Suomi menee konkurssiin. Ihmetellään suureen ääneen kuinka Ay-liike pitää kiinni vanhoista, saavutetuista eduista. Näitä ”etuja” ilmeisesti ovat se, että tiedät töihin tullessasi, kauanko työpäivä kestää, tiedät työvuorosi ajoissa etukäteen ja tienaat sen verran että sillä tulee toimeen?
Vaalikoneita täyttäessä on kysytty mm. pitäisikö yleissitovista työehtosopimuksista luopua, pitäisikö poliittiset lakot kieltää tai oikeutta niihin rajata lailla, pitäisikö Ay-jäsenmaksujen verovähennyksistä luopua? Toistaiseksi en ole törmännyt kysymykseen pitäisikö isoille kansainvälisille yrityksille laittaa voittokatto? Pitäisikö irtisanomista vaikeuttaa ja irtisanomistapauksissa määrätä maksettavaksi korvauksia? Pitäisikö ammattiliitoille antaa kanneoikeus?
Työntekijöiden asemaa on heikennetty viimeisten neljän vuoden aikana paljon, ja kolmikannan merkitystä on pyritty murentamaan. Tällä hallituskaudella ovat tulleet tutuksi huonosti valmistellut pakkolait, sanelupolitiikka, työajoilla kikkailu, palkkojen alentaminen tai irtisanomissuojan heikentäminen milloin milläkin syyllä.
Reilu vuosi sitten vaihdoin itse alaa, sitä ennen olin pitkään työpaikkani pääluottamusmies, edellisen liittoni AKT:n hallituksen jäsen ja SAK:n edustajiston jäsen. Johdin ammattiosastoani, matkatoimistoalan työntekijöiden yhdistystä miltei viisi vuotta. Noiden vuosien aikana otteet työnantajapuolelta kovenivat jatkuvasti. Luottamusmiesten painostaminen ja uhkailu alkoi olla arkipäivää, työehtosopimusta pyrittiin kiertämään mitä erikoisimmilla tavoilla.
Tuolloin opin myös sen, että radikaalit muutokset, tulevat ne sitten pakkolakeja säätämällä tai pikkuhiljaa työpaikka tai toimiala kerrallaan, uhkaavat meitä kaikkia. Pahoilla tavoilla on taipumus levitä. Syksyllä EK:n Jyri Häkämies sanoi että tulevalla hallituskaudella Ay-liike laitetaan vikisemään ja että ”matsi pitää ottaa heti hallituskauden alussa”. Nuo kommentit olivat jo miltei sodanjulistus.
Työntekijöiden ainoa keino taistella radikaaleja heikennyksiä vastaan on joukkovoima. Tänä keväänä tulee tämä joukkovoima kohdistaa siihen, että jokainen meistä äänestää, että jokainen meistä kannustaa myös kollegoita, sukulaisia ja tuttavia äänestämään. Muutos on mahdollinen mutta siihen tarvitaan meitä kaikkia.
Anita Hellman
SDP:n kansanedustajaehdokas Helsingistä
Voit seurata ajatuksiani ja kampanjaani netissä ja somessa:
https://anitahellman2019.yhdistysavain.fi
https://www.facebook.com/anitahellman2019/
https://www.instagram.com/nanihell/
https://twitter.com/HellmanAnita