Minä tulin äänestysikään 80-luvun puolivälissä. Kun ensimmäisen kerran pääsin äänestämään eduskuntavaaleissa vuonna 1987, niin sujautin äänestyslipun uurnaan lähiömme pienessä puisessa koulurakennuksessa. Koulua siinä talossa ei enää ole, vaan kirjasto. Sivistys on niillä nurkilla siis vielä voimissaan!
Vuoden 1987 vaalit olivat historialliset. Silloin ensimmäisen kerran eduskuntavaalien historiassa naisten äänestysprosentti oli miehiä korkeampi. Sen jälkeen miehet ovatkin olleet kansanedustajien valitsemisessa naisiin verrattuna välinpitämättömämpiä.
1980-luvulla äänestysprosentit eduskuntavaaleissa kääntyivät laskuun. Kuluvan vuosituhannen aikana nähdyt äänestysprosentit ovat alhaisempia kuin koskaan 1930-luvun lopun jälkeen.
PAMin vuosittain TNS Kantarilla teettämän vetovoimabarometrin yhteydessä kysytään suomalaisilta työikäisiltä heidän puoluekannoistaan ja äänestämisaikeistaan. Aineistosta käy hyvin ilmi, että ammattiryhmissä työntekijät ja työttömät löytyy eniten niitä, jotka suunnittelevat äänestämättä jättämistä. Johtajat, toimihenkilöt, opiskelijat ja yrittäjät tähyävät enemmän uurnille.
\”Duunarin ääni on Arkadianmäellä hiipuva\”
SAK:n jäsenistössä äänestysinto on laimeampaa kuin muissa keskusjärjestöissä. Jopa liittoihin järjestäytymättömät palkansaajat ovat innokkaampia uurnilla kävijöitä kuin SAK:n duunarit. Kun ottaa huomioon, että mitä suuremmat ovat perheen vuositulot, sitä suurempi on innostus äänestämiseen, on duunarin ääni Arkadianmäellä hiipuva. Ja osasyyllinen voi löytyä aamupesulla peilistä.
Korvissani kaikuvat edelleen äänet kuluvan hallituskauden aikana pidetyistä mielenosoituksista. Hallitus on heikentänyt pienituloisten asemaa esimerkiksi indeksijäädytyksillä ja kansanterveyttä on ”kohennettu” lääkekorvauksia leikkaamalla. Palkansaajille juotettiin karvasta kiky-kalkkia entistä rajummilla leikkauksilla uhkailemalla. Työttömiä on kannustettu leikkaamalla työttömyysturvaa pariin otteeseen. Ja samanaikaisesti johtajien palkat ovat nousseet uusiin ennätyksiin.
Minä en ainakaan pysty sanomaan, kenelle nukkuvien äänet menisivät, jos äänestämään heräisivät. Tärkeintä olisi, että ääni tulisi annettua, niin se myös mukaan laskettaisiin. Mielenosoituksien ääniä ei mukaan ynnätä, muuten kuin äänestyslippuihin kirjoitettuna.
Antti Veirto
järvenpääläinen PAMin tutkimuspäällikko, jonka kiinnostuksen kohteina – luonnollisesti – ovat erilaiset tilastot ja työvoimapolitiikka.